Kevättalvella 2010 matkustin kuvaajan kanssa Valkeakoskelle haastattelemaan siivoojaa, joka oli tehnyt 35 vuotta töitä siivoojana ja sitten päättänyt suorittaa laitoshuoltajan ammattitutkinnon. Artikkelin teemana olivat juuri opiskeluun ja tutkinnon suorittamiseen liittyvät kokemukset - kun oli koulun penkillä istumisesta päässyt vierähtämään aikaa.
Jutun oli tilannut ammatillisen koulutuksen erikoislehti, varsin kuiva sellainen, joten asialinjalla piti pysytellä. Kysyin siivoojalta uusista työmenetelmistä ja siitä, mistä asioista piti "oppia pois" koulutuksen aikana.
Lopulliseen artikkeliin vastaus tuli muodossa
"Silloin oli vain yksi pesuaine, Tolu, ja sillä hoidettiin kaikki perus- ja ylläpitosiivoukset. Kun ajan mittaan alkoi tulla erilaisia pesuaineita, vanhat siivoojat eivät olisi millään halunneet luopua Tolusta, kertoo Päivi ja muistelee naureskellen, miten pyörryksissä kaikki olivat jo puolenpäivän aikaan liuottimen haistelusta."
Jos olisin voinut, olisin tehnyt koko jutusta siivoojan rehevän henkilökuvan. Todellisuudessa tämä rempseän työläisnaisen perikuva sanoi käheällä, tupakanmakuisella äänellä ja humoristisella hämäläismurteella suunnilleen että "Tolua vaan joka paikkaan, paksu kerros, ja kyllä lähti nääs kaikki paskat irti. Mutta mää olin kahentoista aikaan jo ihan kännissä siitä tolun haistelusta. Tuli ilmaset kännitki talon pualesta."
Siivoustyönjohtajan antamasta tuesta hän kertoi, että tiatokoneista en tiänny mitään. Eihän siitä olis jumaliste mitään tullu koko opiskelusta, jos ei toi Anne olis käynny mun kanssa koko koulua läpi. Lapsenlapsetki ihmetteli, että miten sää mummi käyt koulua. Näyttötilaisuudesta: kylä helkkari jännitti niin, että meinas tulla... sanonko, no en sano.
Ihana tyyppi! Ja koko tarina malliesimerkki siitä, miten lehdet menettävät elämänmakuisia, lukijoita kiinnostavia juttuja ihan silkkaa tosikkomaisuuttaan. Tässäkin tapauksessa päätoimittajaksi nimetty herra oli etukäteen päättänyt mm. että kuvissa pitää näkyä siivooja työnsä ääressä käyttämässä oikeaoppista siivousmenetelmää ja tekstin pitää kertoa, miten laadukkaita näyttötutkinnot ovat, miten luotettavasti osaaminen arvioidaan ja miten varmasti opiskelijalla on "tutkinnon perusteiden mukainen osaamistaso".
Boring, boring.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti