Viikko sitten olin Lahden Kirjamessuilla. Myllykoski-osaston tuttu kirjamyyjä kertoi kuulumisiaan: "Ilkeä anoppikin se saatiin vihdoin hautaan. Hautajaisista ei ollut kulunut kuin viikko, kun pappa 89 v. jo ihastui palvelutalossa everstin leskeen."
Se on hyvä Tarinajakamon aloitustarina. Siinä kiteytyy monta asiaa, joita arvostan. 1. Kun suomalainen kysyy kuulumisia, hän ei halua kuulla vastausta "hyvää, kiitos" vaan on todellakin kiinnostunut toisen elämästä juuri tällä hetkellä. Vastaus kertoo tarinan. 2. Kuulumisista ei valikoida muutamassa sekunnissa salonkikelpoisinta eikä edustavinta, vaan se mikä nyt sattuu mielen päällä olemaan. 3. Ja extrabonuksena vielä se, että vastaus on hauskasti muotoiltu. Ja totta ainakin juuri sillä hetkellä.
Toimittajan työssä kuulee paljon tarinoita, mutta usein käy niin, että haastattelun ja tulevan artikkelin aihe on joku ihan muu kuin se makoisin tarina. Tämä foorumi on nyt avattu kaikkia niitä artikkelista sensuroituja juttuja varten. Kaivan ensin muistin ja arkiston lokeroista vanhoja tarinoita ja siirryn vasta sitten nykyhetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti