Pidin vuoden puutarhablogia – jos pidät kiirettä, se saattaa
vielä olla luettavissa osoitteessa http://kotipuutarhuri.com/puutarhassa-nyt/reunan-paivakirja.
Blogin ideana oli alun perin kertoilla leppoisasti tapahtumista Reunan
puutarhatontilla ja käyttää samalla kotipuutarhuri.comia ylläpitävien yritysten
tuotteita. Ja näinhän se menikin.
Kun blogi päätettiin lakkauttaa, syynä oli se, että olin
kertoillut leppoisasti tapahtumista Reunan puutarhatontilla. Täh? No
lakkautuspäätöstä perusteltiin sillä, ettei blogi ole kiinnostava. Tosin
briiffiä ei ollut (1), mitään ei suunniteltu etukäteen (2) eikä kukaan tutustunut
paikkaan nimeltä Reuna. Markkinointiin ei käytetty sekuntiakaan eivätkä
senttiäkään (3), vaan oletettiin, että blogi pelkällä olemassaolollaan kerää
lukijoita. Näinhän se ei ole. Ainoa asia, minkä kummallisessa viimeisessä
palaverissa sanoin ääneen, oli juuri tämä: blogiakin
pitää markkinoida.
Reunan päiväkirjalla oli toki paljon säännöllisiä lukijoita;
niitä jotka olin itse hankkinut kertomalla siitä Facebookissa ja omassa
sähköpostiliikenteessäni. Näiltä itse hankkimiltani lukijoilta sain paljon
palautetta, ja koska briiffin päivitystä tai seurantaa ei ollut (4), valitsin palautteen
mukaan aiheet, joista kirjoitan. Kun joku kertoi lukevansa tekstin vain, jos
siellä kerrotaan kissan kuulumisia, otin Tero-kissan kuvan kera mukaan
seuraavaan postaukseen.
Blogia ei sivustolla kommentoitu yksinkertaisesti siksi,
että siellä ei ole kommentointimahdollisuutta (5). Silti toinen lopettamisperuste
oli se, että blogi ei ole generoinut keskustelua sivustolla. Käypä itse
etsimässä, missä sivustolla voi jättää palautetta! Sivusto on oudosti
rakennettu ja lisäksi siinä paistaa läpi perimmäinen tarkoitus kehua omia
tuotteita (6). En tunne ketään, joka kävisi sivuilla tai edes tuntisi ne,
vaikka tuttavapiirissä riittää luontoyrittäjiä ja siirtolapuutarhureita.
Kun tähän vielä yhdistetään se, että kaikki sivuston takana
olevat yritykset eivät kannattaneet blogin perustamista (7), alku viivästyi ohi
parhaan kasvukauden ja osa tuotteista toimitettiin kun niiden käyttöaika oli jo
ohi (8), kukaan ei halunnut sitoutua koko juttuun (9) ja ulkoistamalla
haluttiin päästä helpolla (10), epäonnistumisen eväät ovatkin koossa. Olin jo
toisen kesän jälkeen ryhtynyt ideoimaan vaikka mitä uudistuksia, vaikka niitä
ei kukaan tilannutkaan. Täytyyhän kaikessa tekemisessä olla joku järki.
Olin joutunut ottamaan hirveän määrän kuvia pihatöistä,
kasvimaasta, kukkapenkistä, kissasta, puutarhajuhlista, työkalutesteistä, rakennusprojekteista
ja veneilystä, ja aloin miettiä kuvapankille käyttöä. Näin syntyi
postikorttisarja Textures, johon pääset tutustumaan, kun yritykseni Texthousen
uudet kotisivut aukeavat joulukuussa.
Koska vuosi on lyhyt aika puutarhassa, ajattelin ensi kesänä
kertoa ihan epävirallisesti ja ilmaiseksi kompostorin toimittaneelle
yritykselle käyttökokemuksia ja kasveja antaneelle puutarhatukulle kasvutietoja.
Joten terveisiä vaan Katja ja Sanna, postia tulossa päättyneestä blogiseikkailusta
huolimatta.
